Louis J. Camuti
Kaunis pakkaspäivä tänäänkin, ja halo, josta jo eilisessä postauksessa mainitsin, näkyi illalla kuun ympärillä ja tänään taas auringon ympärillä muttei niin selvästi kuin eilen. Olen aivan innoissani moisista ilmiöistä, illalla kävin kuuta kuvaamassa ja yllätyin taas pikkukamerani ominaisuuksista. Minullahan siis ei ole järjestelmäkameraa, ei kyllä ihan tavallista taskudigikameraakaan, vaan jonkinlainen välimuoto eli hybridi, siis kiinteälinssinen pitkäputkikamera. No mutta eilen siis kokeilin kamerani yökuvausohjelmaa ja yllätyin kuinka hyviä kuvia sillä sain ilman jalustaa. Tuo kamera on ollut minulla jo kolmisen vuotta, mutten vieläkään ole opetellut sen kaikkia ominaisuuksia... kuvauskursseillakin olen ollut ja silti aina yllätyn mitä sieltä löytyykään. Turhaan kai haikailen järkkärin perään, kyllä tuollakin tälläinen harrastelija pärjää.
Sain luettua Katherine Pancolin kirjan Central Parkin oravat ovat surullisia maanantaisin. Tykkäsin kovasti, vain sivujen määrä, 917, aiheutti pieniä ongelmia, sillä minä pääasiassa luen sängyssä kyljellään. Mutta sujuihan se kun tarina vei mukanaan. Kirja jatkaa siis samaa tarinaa kuin Krokotiilin keltaisissa silmissä ja Kilpikonnien hitaassa valssissa. Ihana värikäs tarina ranskalaisperheestä, rakkauden vaikeudesta ja elämän koko makukirjosta iloineen ja suruineen. Aloitin saman tien uuden kirjan ja voin sanoa että sen surullisen tarinan luen varmasti nopeasti, se nimittäin vei mukanaan ensisivuista lähtien.
Lukuvuorossa:
Laura Save: Paljain jaloin, Wsoy 2013, lainakirja
Nopeastihan se 900 sivua meni! Minulla menee nyt hitaammin ja kirja on painava. Pääasiassa luen myös sängyssä ja selälläni maaten. Pitää sitten jaksaa kannatella! Minulla on järjestelmäkamera, mutta huonosti olen sen käyttöä opetellut. Pitäisi varmasti ryhdistäytyä (siinäkin).
VastaaPoistaNo menihän se ihan kohtalaisen nopeasti, hyvä kirja! Valokuvaus on tosi kivaa, mutta tulokset olisi varmaan ihan toisenlaisia kun opettelisi kunnolla käyttämään kameran kaikkia ohjelmia ja säätöjä. Puhun siis itsestäni.
PoistaHeippa ! En ole pystynyt lukemaan moneen päivään blogiasi kun kuvat ja tekstit on poukkoilleet edestakaisin.... Olen käyttänyt sekä tablettia että Lumiaa blogien lukemiseen ja molemmilla tökki ja itse asiassa läppärilläkin. En ymmärrä asetus asioista mitään ...en tiedä mistä johtui.
VastaaPoistaMutta nyt skulaa.
Olen päättänyt vähentää netissä roikkumista saadakseni aikaa enemmän mihin puuhiin joista nautin...ja Onnin paijaamiseen haluan nyt satsata.
Hän voi tosi hyvin ja on virkeä ja kaikessa kovasti mukana. Uuden lääkkeenvsntokin sujuu hyvin.
Aurinko on niin kirkas...että minun silmäni ja päänsärkyherkkä pää ei tykkää.
Kovia jysäreitä nyt usein.
Voi teidän poikia kun turhautuvat sisällä...Into ja Nemo..on kyllä ihanat katit !
Jatkahan sinä valokuvaamista ja lukemista :)
Palataan !
Kiva kuulla että Onni on pirteä ja voi hyvin, paijailua ei silti voi koskaan saada liikaa <3. Päivät ovat tosiaan olleet hurjan kirkkaita, minä myös olen päänsärkyherkkä joten aurinkolasit kehiin vaan. On ne niin ihania nuo karvakaverit ja nyt kun olen ollut kotosalla paljon niin niistä on kyllä tosi paljon seuraa.
PoistaJatketaan ja kerrothan aina välillä kuulumisia <3
Pancolin kirjat ovat hyviä ja onneksi mainitsemasi kirjan fontti oli muistaakseni kohtalaisen kokoinen (pienellä fontilla luku-urakka olisi huomattavasti isompi ;))
VastaaPoistaBlogissani on sinulle tunnustus :)
Voi kiitos, ihana yllätys!
Poista