Leuto lauantai...

"Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita."
- Antoine de Saint-Exupéry -

Tänään ajelin leudossa pikkupakkasessa kotikaupunkiini äitiäni tapaamaan. Olipa outoa kun ei tarvinnut toimia pikakelauksella kylmyyden takia vaan voi kävellä autolle ihan rauhallisesti ja pysähtyä ihmettelemään leutoa ilmanalaa. Kaikkeen näköjään tottuu, tai ainakin melkein...
Kävimme kirjakaupan alennusmyynnissä. Paljon olisi ollut ostettavaa, mutta hillitsin itseni ja harkitusti ostin puolisolle synttärilahjan kerrankin ajoissa (päivä on helmikuun lopulla) ja itselleni ihanaa katseltavaa ja luettavaa Ilona Pietiläisen Innostu & Onnistu kirjasta. Äitikin löysi luettavaa itselleen ja muutamia lahjakirjoja. Alennukset olivat tosi isoja, jo alennetuista hinnoista 50%. 
Kun iltapäivällä ajoin kotiin, aurinko pilkahteli pilvien lomasta ihanasti. Monta kertaa ajattelin että tuosta saisi mukavan kuvan ja tuosta, mutta en sitten kuitenkaan pysähtynyt muun liikenteen vuoksi. Vasta omalla kotitiellä yritin kuvata taivaan pastellivärejä, mutta yritykseksi jäi.
Kotona odotti kissat jotka eivät, kuten kuvasta näkyy, olleet kuvaustuulella...

Poikien hajurako...

Pinterestin innoittamana huovutin pari kettua, isommasta työkaveri aikoo tehdä taskun tunikaansa, odotan mielenkiinnolla lopputulosta.

Leppoisaa lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita ♥

takatalvi...

"Kukahan sinä olet? Silmäsi loistavat lumen ja viileän hopean keskeltä.
Sinä osaat katsoa meidät pois,
sinä näytät tietävän ettei ole aihetta heittäytyä liian tuttvallisiin väleihin ihmisten kanssa."
-Sirkka Selja- 

Olin pitkästä aikaa tapaamassa vanhempiani Järvenpäässä. Totuttuun tapaan, kahvittelun jälkeen lähdimme äitini kanssa shoppailukierrokselle ja, kuten niin usein ennenkin, ensiksi menimme Tuusulan kukkataloon. Jos tuota lumimoskaa ei olisi satanut, olisin ostanut ruukkunarsisseja terassin ruukkuihin, mutta jostain syystä nyt ei tehnytkään mieli. Mutta löysin toki jotain muuta...

Pieniä ihania sinililjoja ja pioniunikon siemeniä.

Tuliaisia kissoille, ettei tarvitse mamman kukkia vainota...

Uuden köynnöskasvin, jonka nimen ehdin jo unohtaa...

Ja pian kunhan saan tämän postauksen valmiiksi, aion heittäytyä sohvalle pitkäkseni ja nauttia seuraavista asioista (miehenpuolikkaat nimittäin kotiutuvat lätkämatsista vasta melko myöhään illalla):

ja myöhemmin vielä...

Mukavaa lauantai-iltaa ystävät!

Lukuvuorossa:
Zadie Smith, Risteymiä, Wsoy 2013, lainakirja

lauantaitanssit

"Kissani puhuu elekieltä hännällään."
Robert A. Stern

Terveiset Järvenpäästä. Tämän päivän vietin nimittäin vanhempieni luona, koska seuraava kerta on hamassa tulevaisuudessa. Myös Järvenpäässä oli aurinkoista, torilla oli vilkasta ja kaupoissa paljon väkeä. Tuon viime mainitun vuoksi nautin kovasti kun taas olen täällä omassa rauhassa metsän keskellä. Ja kollipojat näyttivät olevan iloisia kun palattiin kotiin, kumpikin tulla kipitti heti yläkerrasta: "Mamma mitä sä toit? Toitko ruokaa?" Vaikka olihan tuo aikamiespoika niille ruokaa antanut... 

Lapsuudenkotini kuistilla oli mukava lueskella auringon lämmittäessä.