"Ainoa asia, mistä useampia kissoja voi moittia, on niiden sitämätön ylemmyyden tunne."
P.G.Woodehouse

Helmikuun viimeinen päivä, kalevalan päivä ja rakkaan aviomieheni syntymäpäivä. Siinä on jo montakin syytä kakkukahveihin, eikä suinkaan vähäisimpänä se että valon määrä lisääntyy viikottain hurjaa vauhtia! Kevät, kevät, kevät! No joo, tiedetään: vielä tulee lunta ja vielä tulee pakkasta, mutta kuitenkin, nyt voi jo avoimesti odottaa aurinkoisia päiviä ( ja loskaa ja likaa ja haisevia nurmikoita). Mutta silti, kevät on tulollaan!

Kerroin viimeksi kirjasta jonka lukemista odotin, no nyt olen sen lukenut. Siis Sarah Winmanin Kani nimeltä Jumala nimisen loistavan tarinan lapsuudesta, perheestä, erilaisuudesta, iloista, suruista ja kaikesta siltä väliltä. Suosittelen todella ja sitä paitsi tämä kirja on saanut The New York Times Sunday Book Review:ltä viis porkkanaa ;).

Helmikuun viimeisenä aamuna oli upea rusotus pilvissä, ja mitä pilviä!

Lopultakin sain Inton (melkein) rysän päältä kiinni.