"Kissa on aina ollut yhteydessä kuuhun. Aivan kuin kuu se herää eloon yöllä, karkaa ihmisiltä ja vaeltaa kattojen yllä silmät kiiluen läpi pimeyden."
Patricia Dale-Green

Kolmepäiväinen tynkä työviikko selätetty kunnialla, tosin eipä ollut paljon haastettakaan...melko hiljaista nimittäin oli.
Inton suosiollisella avustuksella yritän saada tänne jotain aikaiseksi, kollipoika istuu tuossa läppärin takana kehräten ja puskien, rapsutusta kerjäten. Hän on oppinut uuden hienon tavan, Into nimittäin, Hän ei juo enää vettä lattialla olevalta kissoja varten laitetulta muumilautaselta vaan tiskipöydällä olevasta lasista. SE vesi taas on tarkoitettu minulle, lasken aina lasin täyteen hapettumaan ja hörpin siitä sitten aina silloin tällöin. Mutta nyt siis Into on löytänyt sen...kuvaa  en ole vielä onnistunut saamaan,lipitys loppuu aina välittömästi kun lähestyn kameran kanssa; ei todistusaineistoa!
Tänään ajattelin lukea loppuun hollantilaisen Herman Kochin kirjan Illallinen. Erkoinen, erilainen kertomus vanhemmuudesta, siitä kuinka se voi venyttää oikeudentajua ja sovinnaisuutta ja kuinka yksi ainoa teko voi muuttaa koko perheen elämän.
Mielenkiinnolla jo odotan että voin aloittaa seuraavan yöpöydällä odottavan kirjan: Kani nimeltä jumala.
Voisin myös katsoa jonkun elokuvan, vietän nimittäin iltaa yksikseni; mies menee töistä suoraan lätkämatsiin ja poika on iltavuorossa. Siis kynttilät palamaan, leffa pyörimään ja soffalle peittoon kääriytyneenä. Hmm, punaviiniäkin olisi avattu pullo, jospa lasillinen...Mukavaa perjantaita kaikille muillekin!

Helsinki kyltin ostin viikko sitten Katin sisustusnavetasta. Kesällä se pääsee ulos, osoittamaan tietä pihasta lähtiessä ;)