lördag

"Kaksi kissaa asuu yhtä halvalla kuin yksi, mutta omistajalla on kaksin verroin hauskempaa."
Lloyd Alexander


Rauhallinen ja tuiki tavallinen lauantai. Tavallisia hommia: pyykkiä, ruokaa, tiskausta ja aikaa jää hyvin vielä kirjalle ja vaikka leffalle. Sitä paitsi välillä on kiva olla kotona ihan yksin, olla vaan.
Eilen työpäivän jälkeen ystävä tuli käymään piiitkästä aikaa. Oli mukava höpötellä teen/kahvin ja kasvispiirakan ohessa. Näistä ystävien kyläilyistä jää aina hyvä mieli.   
Äiti tulee tänään mökille, tiedossa on siis mökkisaunaa ja illanistumista pimenevässä elokuun illassa, kenties sateen ropistessa.

Tomaati ja timjami sulassa sovussa, kiitos keiju.

Torstaki

"Toinen kissa? Ehkä... Mutta perhekissa ei ole korvattavissa kuten kulunut takki.... Jokaisesta uudesta kissanpennusta tulee omanlaisensa kissa. Olen neljä kissaa vanha, mittaan elämääni ystävillä, jotka ovat seuranneet toisiaan, mutta eivät koskaan korvanneet toisiaan."
Irving Townsend

Niin viisaita sanoja. Jokainen kissa on toden totta yksilö kuten me ihmisetkin.

Tällä viikolla on kuin varkain jostain hiipinyt syksyn tuulahdus. On satanut ja ollut koleaakin, mutta myös aurinkoisessa säässä on ollut jotain uutta, syksyn kuulautta. Ja tuoksuja, syysleimujen tuoksun yhdistän syksyyn kuten krassien ja kehäkukkienkin. Niin se vaan on että syksyä kohti mennään, mutta onhan siinä toki ne ihanatkin puolensa kuten takkatuli, villasukat (joita olen kyllä käyttänyt koko kesän...), kynttilät jne. Sitä paitsi ostin jo uudet verhot, mutta vaihdan ne vasta sitten kun ulkona alkaa näyttää syksyisen harmaalta, ompahan jokin syy odottaa sitäkin.
Maalaukset on lopulta saatu loppuun! Jei!! Enkä kyllä ihan heti suunnittele mitään uutta remppahommaa, voisihan sitä tietysti maalata jotain pientä kivaa....aika näyttää.

Syksy saa...

Valkosipulinkukka

Sunnunnuntai

"Kissalla on yhdeksän elämää. Kolme se leikkii, kolme se harhailee ja kolme viimeistä se on paikoillaan."
Englantilainen sanonta

Meidän harhailijakissa on pysynyt kotinurkissa viimekertaisten harhailujensa jälkeen. Ja toinenkin on onneksi pysytellyt lähitienoilla, siis kaikki hyvin.

Viikonloppu on jotenkin livahtanut käsistä. Perjantaina tuli tyttö Turusta kotosalle. Oli pitkästä aikaa koko perhe koolla, mukavaa. Katsoin tyttäreni kanssa illalla muiden jo mentyä nukkumaan elokuvan, niinkuin meille on tullut tavaksi kun hän on kotona. Tällä kertaa leffa oli Kuolleiden runoilijoiden seura, aina yhtä liikkuttavan ihana. Lauantaina sitten heitimme tytön kaverinsa kanssa Hesaan, olivat menossa Flow festareille. Ja siellähän tuo on vielä nytkin tekstarista päätellen. Ihana nuoruus!
On syöty kanttarellejä, eilen piirakassa ja tänään kebabin kera. Oli muuten hyvää siinäkin, missäpä ne eivät maistuisi.

Jaa-a, niinhän tässä sitten kävi että kaikesta uhoamisestani huolimatta mulla on nyt uusi auto. Tai ei nyt ihan uusi, mutta melko paljon nuorempi kuin edellinen. Ja kaunis kuin mikä, punainen ihanuus. Innostuin siis itsekin loppujen lopuksi ja tänäänkin lähdettiin vain katsomaan ja tultiin takaisin uuden auton paperit laukussa. Näin käy joskus elämässä, ehkä nyt oli oikea aika vaihtoon.

Mulla on syysleimut jo lähes täydessä kukassa

Keksiviikko

"Tavallinen kissanpentu kyselee enemmän kysymyksiä kuin viisivuotias lapsi."
Carl Van Vechten

Kissat tai ainakin meidän kissat käyttäytyvät oudosti aina tähän aikaan vuodesta. Yleensä nuo vapaasti ulos ja sisään kulkevat kolliveljekset pysyttelevät kotinsa lähituntumassa (kissuttelun kuulo etäisyydellä), mutta annas olla kun tulee elokuu niin aina jompikumpi katoaa päiväksi pariksi. Ja kun se ei ole heidän tapaistaan, niin mammahan (siis minä) huolestuu välittömästi. Siis siitäkin huolimatta että näin tapahtuu suunnilleen joka vuosi...Näin siis  Nemon viimeksi sunnuntaina ja tiistaina töistä tultua alkoi jo huoli kasvaa suuremmaksi. Lähdettiin huutelemaan noin kilometrin päähän, yksityistiemme alkupäähän. Ja eikös tuo kollin roikale ilmesty metsästä surkeasti mouruten ja koko matkan kotiin naukui ja maukui ja heittöytyi välillä mamman jalkoihin kieriskelemään. Ihan kuin olisi ollut eksyksissä ja onnellinen siitä kun joku tuli pelastamaan. Kotona maistui niin ruoka kuin juoma ja sitten taas häipyi omille teilleen, nukkumaan parvekkeelle tai minne lie. Aamulla tuli kuitenkin syömään ennen kuin lähdin töihin ja taas kotiuduttuani kovaäänisesti maukuen ruokailemaan. Ehkä se on taas tältä vuodelta ohi, jollei Into innostu lähtemään seikkailulle.... Kuviakaan en noista karvapojista ole juuri saanut , niin vähän ovat kotona olleet. Mutta etsintä matkalta löysin kauniin höyhenen :).

   

"Monday, monday..."

"Joka tapauksessa haluan kissan. ..Haluan kissan. Haluan kissan nyt. Jos en voi saada pitkiä hiuksia enkä muuta kivaa, voin saada kissan."
Ernest Hemingway

Ja niin sitä mennään taas uutta viikkoa! 
Sunnuntai mennä hurahti hyvässä seurassa, paikallisen urheiluseuran entisiä naisvaliokuntalaisia, retkeillen Uudessakaupungissa, Kustavissa ja Nummi-Pusulassa. Uudenkaupungin kohde oli taidetalo Pilvilinna, Raija Nokkalan ihana satulinna täynnä taidetta yltä ja päältä. Kerrassaan upea paikka, kannattaa poiketa. Pakko mainita vielä ihana kakkupuffetti juomineen, josta vitosella sai maistella erilaisia kakkuja kaffeen tai teen kanssa. Pilvilinnasta ajelimme Kustavin käsityöläiskylään, missä oli monenlaisia pajoja. Voi seurata kuinka käsityöläiset valmistivat tuotteitaan ja tietysti niitä oli myös myynnissä. Oli savipaja, hopeapaja, sepän paja, kynttiläpaja ym ja lampaita ja pupuja ja purtavaakin järjestyi nälkäisille matkalaisille. Pajat sijaitsivat viehättävissä vanhoissa punamultamökeissä ja ympäristö oli kuin pieni saaristolaiskylä. Ja matka jatkui, ajoimme Turun kautta kohti Nummi-Pusulaa ja Kasvihuoneilmiötä. Aikaahan tässä matkatessa meni enemmän kuin olisi uskonutkaan ja niimpä olimme perillä Kasvihuoneilmiössä vasta puolta tuntia ennen sulkemisaikaa. Mutta ehtihän siinä vähän saada tuntumaa mitä kaikkea tuossa ostosparatiisissa olisi mahdollista mukaansa saada, jos vain on paksu lompakko ja tilava auto... Hauska paikka, jonne täytyy ehdottamasti mennä uudelleen, jos ei muuta niin katselemaan.
Aikaa tässä reissatessa vierähti 10 tuntia, mutta hauskaa oli, ja erotessa jo puhuttiin että minnekäs seuraavaksi lähdetään.

Pakko jatkaa vielä sen verran että tänään herkuttelimme kanttarellisoosilla kera oman maan perunoiden, nam...

"Money money, money..."

"Kissat tietävät aina pidätkö niistä vai et. Se ei kuitenkaan kiinnosta niitä sen vertaa että ne tekisivät asialle jotain."
Winifred Carriere

Lauantai, yksin kotona. Pyykkäystä, siivousta, maalausta, mustikkapiirakkaa, Abbaa, kirja ja riippumatto.

"Perjantai, perjantai..." radio Novan tyyliin!

"Kissa ei ikinä vaaranna suosiotasi haukkumalla kolmelta aamulla. Se ei käy postinkantajan kimppuun eikä syö verhoja. Se saattaa kiivetä verhoihin vain katsomaan, miltä huone näyttää katosta katsottuna."
Helen Powers

Kehtaisikohan sanoa että työviikko takana ja viikon lähempänä lomaa... ;) Ei sillä että työssäolo ei kiinnostaisi,kauden alku on aina ihan parasta aikaa: suunnitelmat ovat valmiina ja odottavat toteutusta. Ja on mukava nähdä taas lapsoset, kehityksen määrä on valtava!

Kotosalla maalausurakka lähenee loppua (olen tainnut sanoa näin jo monen monta kertaa, anteeksi), tuulikaapin oveen on jo hankittu uusi lasi, harmaa tietysti, muutamat oven kahvat täytyy vaihtaa yms. Lukeminen on hidastunut "normaaliin", mutta toki aina on kirja kesken, sitä ei vaan jaksa työpäivän jälkeen saati yöllä samaan tahtiin kuin lomalla. Television katselu on aika vähäistä, teemalta on tullut katseltua isä Matteon tutkimuksia, siis italialaisen papin sekaantumista karabinieerien rikostutkimuksiin. Ja eilen, siis torstaina, ykköseltä tuli kiva uusi ruokaohjelma Pieni keittiö Pariisissa. Ihanan erilainen verrattuna kaikkin jenkki- ja Jamie Oliver kokkaussarjoihin. Nuori nainen pienessä pariisilaiskämpässä kokkaillen kahden levyn kaasuliedellä ihanuuksia, tätä ohjelmaa haluan seurata. Aikakauslehti joka on ilahduttanut minua viime aikoina on Unelmien Talo & Koti, olen jollain tavalla aivan hurmaantunut lehdessä vallitsevaan tunnelmaan ja juttuihin joita on monesta eri aiheesta, niin sisustukseta, tuunauksesta kuin leivonnasta ja ruuanlaitosta, tykkään.
Tulevana sunnuntaina lähden retkeilemään hyvässä porukassa länsirannikolle, mutta siitä lisää myöhemmin. Ihanaa kesäviikonloppua ystävät!

Ihan kuin tomaatteja! Mutta nämä ovat kyllä myrkyllisiä perunan marjoja...

Mummoni muotoilema huivipäinen akkahahmo kunniapaikalla kolhuineen kaikkineen.