"Blessed are those who love cats, for they shall never be lonely."
Unknown
Remontti on siis tällä erää ohi; pesuhuone on valmis ja saunan puoli jätetään suosiolla myöhemmäksi. Vaan oli se melkoinen rypistys, tiistaina tyhjennys ja katon maalaus, keskiviikkona uusien kaappien asennus ja täyttö ja tänään vielä maalasin ikkunan puitteet. Mutta kyllä nyt on niin mukavan kaunista ja vaaleaa ja ennen kaikkea siistiä kun sain sen tavara röykkiön pois tasolta (joka siis myös poistettiin). Saunan käsittely vahalla ja muilla litkuilla jätetään johonkin viikonloppuun, sillä nämä viimeiset lomapäivät yritetään keskittyä lomailuun. Esimerkiksi nyt miehellä on jääkiekon kisakatsomo ja minä pyörin blogistaniassa, mutta eiköhän me vielä jotain yhteistäkin keksitä, voisi mennä leffaan tai jotain.
Ulkona on keväinen ilma, aurinko paistaa ja linnut sirkuttavat. Taidanpa ottaa kameran ja lähteä pihalle, jos vaikka kissapojat lähtisi kaveriksi. Ovat muuten ilmeisesti taas vakuuttuneet että kotona ollaan, ei tarvitse koko ajan kyljessä kiehnätä, mutta syliin Into kyllä tullut melko usein ja sehän on vaan mukavaa meille molemmille.
Laitan vielä muutaman Tallinnan kuvan, en itse koskaan väsy ihailemaan niitä kauniita ovia ja kylttejä joita vanhassa kaupungissa on joka puolella.
torstai 13. helmikuuta 2014
tiistai 11. helmikuuta 2014
reissussa...
"Cats are designated friends."
Norman Corwin
Terveisiä Tallinnasta! Jo menomatkalla laivalla oli hämmästyttävän hiljaista ja väljää, ei jonotusta ja hyvin tilaa istuskella siellä missä huvittaa, ihanaa! On hyvin muistissa ne kerrat kun joutuu hakemalla hakemaan istumapaikkaa ja kun sellaisen löytää, ei uskalla liikahtaa ettei menetä kallisarvoista paikkaansa. Mutta tällä kertaa siis toisin, koko Tallinna oli hiljainen, hotellihuoneenkin sai jo 3 tuntia etukäteen ja maanantaina huoneen sai pitää kauemmin ilman lisämaksua, ei tainnut olla kovasti ruuhkaa. Eilen hotellin aamupalabuffeellakin olimme kahden, aika ylellistä.
Kaupunki oli muuten ennallaan, vain kesäiset turistien ruuhkat ja terassit puuttuivat ja se oli ihan mukavaa.
Mutta kyllä kotiinpaluukin taas maistui, vaikka vain puolitoista vuorokautta poissa oltiinkin. Oma sänky on paras ja saunaan tietysti piti päästä, illalla ei tosin jaksettu enää lämmittää, mutta aamulla ensimmäiseksi. Ja sitten alkoi remontti...ensin pesuhuoneen tyhjennys, kaikki kaapit tyhjiksi ja minä kävin läpi mitä jää ja mitä lähtee. Voi kamala, miten ihminen säilöö kaiken mahdollisen! Kolme säkkiä lähtee suoraan kaatopaikalle, ja voi olla että vieläkin karsin jahka jaksan perehtyä uudelleen. Mutta seuraavaksi maalataan katto ja ikkunanpuitteet, sitten uudet kaapit seinälle ja sen jälkeen on saunan vuoro. siellä vahataan ja käsitellään, niin että kyllä tässä hommaa riittää.
Kissat olivat eilen ihania kun kotiuduttiin, molemmat pyöri jaloissa kuin tuliaisia odotellen, tai ainakin paijailua ja sylittelyä ja kehuja. Yöllä molemmat nukkuivat vieressäni, tai Into nukkui päälläni ja Nemo vieressä. Toisen kerran kun havahduin ,
Norman Corwin
Terveisiä Tallinnasta! Jo menomatkalla laivalla oli hämmästyttävän hiljaista ja väljää, ei jonotusta ja hyvin tilaa istuskella siellä missä huvittaa, ihanaa! On hyvin muistissa ne kerrat kun joutuu hakemalla hakemaan istumapaikkaa ja kun sellaisen löytää, ei uskalla liikahtaa ettei menetä kallisarvoista paikkaansa. Mutta tällä kertaa siis toisin, koko Tallinna oli hiljainen, hotellihuoneenkin sai jo 3 tuntia etukäteen ja maanantaina huoneen sai pitää kauemmin ilman lisämaksua, ei tainnut olla kovasti ruuhkaa. Eilen hotellin aamupalabuffeellakin olimme kahden, aika ylellistä.
Kaupunki oli muuten ennallaan, vain kesäiset turistien ruuhkat ja terassit puuttuivat ja se oli ihan mukavaa.
Mutta kyllä kotiinpaluukin taas maistui, vaikka vain puolitoista vuorokautta poissa oltiinkin. Oma sänky on paras ja saunaan tietysti piti päästä, illalla ei tosin jaksettu enää lämmittää, mutta aamulla ensimmäiseksi. Ja sitten alkoi remontti...ensin pesuhuoneen tyhjennys, kaikki kaapit tyhjiksi ja minä kävin läpi mitä jää ja mitä lähtee. Voi kamala, miten ihminen säilöö kaiken mahdollisen! Kolme säkkiä lähtee suoraan kaatopaikalle, ja voi olla että vieläkin karsin jahka jaksan perehtyä uudelleen. Mutta seuraavaksi maalataan katto ja ikkunanpuitteet, sitten uudet kaapit seinälle ja sen jälkeen on saunan vuoro. siellä vahataan ja käsitellään, niin että kyllä tässä hommaa riittää.
Kissat olivat eilen ihania kun kotiuduttiin, molemmat pyöri jaloissa kuin tuliaisia odotellen, tai ainakin paijailua ja sylittelyä ja kehuja. Yöllä molemmat nukkuivat vieressäni, tai Into nukkui päälläni ja Nemo vieressä. Toisen kerran kun havahduin ,
Nemo oli häipynyt, mutta Into nojasi jalkoihini ja piti tassulla kiinni, varmisteli kai ettei mamma vaan katoa.
lauantai 8. helmikuuta 2014
helmenharmaata...
"A kitten is a rosebud in the garden of animal kingdom:"
Robert Southey
Harmaata on ollut pari viimeistä päivää, voi kai sanoa helmenharmaata kun kerran on helmikuu. Vaikka toisaalta helmenharmaa on mielestäni kaunis väri, mitä ei kyllä voi sanoa kun katsoo ikkunasta ulos. Toisaalta harmaassakin on oma viehätyksensä, esimerkiksi harmaat villasukat on niin lämpöiset ja perinteiset. Ostin eilen kaupunkireissulla kirjavaa sukkalankaa, villinä ideana yllättää tytär uusilla villasukilla. Yllättää senkin vuoksi etten juurikaan ole sukkia kutonut, enkä paljon muutakaan koska käteni eivät oikein enää kestä noita hommia. Joka tapauksessa illalla aloin innolla luomaan silmukoita ja kuinka ollakkaan, en pystynyt laskemaan kudinta kädestäni ennenkuin ensimmäinen sukka oli valmis! Aloitin vielä toisenkin sukan kunnes puolenyön maissa kömmin sänkyyn autuaasti kuorsaavan puoliskon viereen. Yöllä heräsin kun käsiä jomotti, mutta kyllä nuo sukat valmiiksi saadaan. Yritän urakoida niitä postin vietäväksi viimeistään tiistaina, jotta ehtisivät ystävänpäiväksi Turkuun, sillä pari seuraavaa päivää ollaan pikkulomasella Virossa. Äsken kun hain pienen matkalaukun varastosta pakkailua odottamaan, niin johan Nemo ehti sinne tutkimaan ja melkein näin ajatuskuplan sen pään päällä: "Mitä, mitä, mikäs tämä on? Ei kai mamma ja pappa ole lähdössä jonnekin...Intoo, tuu kattoon!"
Tuosta tulikin mieleeni aika jolloin lapsemme olivat pieniä ja sepittelimme tarinoita silloisten kissojemme Jassun (kärttyinen vanhapiika), Konstan (iki-ihana paimenkissa) ja Inton (itsekeskeinen, vähän avuton pentu) seikkailuista lähiympäristössä. Ne oli hauskoja juttuja, niillä oli mm. oma baari mitä piti pahamaineinen tappelupukarikolli Paavo ja siellä tarjoiltiin kollikaljaa, narttusiideriä ja pentupiimää. Onneksi osa noista tarinoista on kirjoitettu talteen, niitä on joskus hauska lueskella vaikka yhdessä nyt aikuisten lasten kanssa. Siitäkö lienee saanut alkunsa tyttären mielenkiinto kirjoittamiseen ja nykyisiin mediaopintoihin, tiedä häntä.
Mukavaa viikonloppua kaikillle, palaan kuvioihin alkuviikosta. Ja silloin alkaakin pesuhuoneen ja saunan remontti/uudistus...
Robert Southey
Harmaata on ollut pari viimeistä päivää, voi kai sanoa helmenharmaata kun kerran on helmikuu. Vaikka toisaalta helmenharmaa on mielestäni kaunis väri, mitä ei kyllä voi sanoa kun katsoo ikkunasta ulos. Toisaalta harmaassakin on oma viehätyksensä, esimerkiksi harmaat villasukat on niin lämpöiset ja perinteiset. Ostin eilen kaupunkireissulla kirjavaa sukkalankaa, villinä ideana yllättää tytär uusilla villasukilla. Yllättää senkin vuoksi etten juurikaan ole sukkia kutonut, enkä paljon muutakaan koska käteni eivät oikein enää kestä noita hommia. Joka tapauksessa illalla aloin innolla luomaan silmukoita ja kuinka ollakkaan, en pystynyt laskemaan kudinta kädestäni ennenkuin ensimmäinen sukka oli valmis! Aloitin vielä toisenkin sukan kunnes puolenyön maissa kömmin sänkyyn autuaasti kuorsaavan puoliskon viereen. Yöllä heräsin kun käsiä jomotti, mutta kyllä nuo sukat valmiiksi saadaan. Yritän urakoida niitä postin vietäväksi viimeistään tiistaina, jotta ehtisivät ystävänpäiväksi Turkuun, sillä pari seuraavaa päivää ollaan pikkulomasella Virossa. Äsken kun hain pienen matkalaukun varastosta pakkailua odottamaan, niin johan Nemo ehti sinne tutkimaan ja melkein näin ajatuskuplan sen pään päällä: "Mitä, mitä, mikäs tämä on? Ei kai mamma ja pappa ole lähdössä jonnekin...Intoo, tuu kattoon!"
Tuosta tulikin mieleeni aika jolloin lapsemme olivat pieniä ja sepittelimme tarinoita silloisten kissojemme Jassun (kärttyinen vanhapiika), Konstan (iki-ihana paimenkissa) ja Inton (itsekeskeinen, vähän avuton pentu) seikkailuista lähiympäristössä. Ne oli hauskoja juttuja, niillä oli mm. oma baari mitä piti pahamaineinen tappelupukarikolli Paavo ja siellä tarjoiltiin kollikaljaa, narttusiideriä ja pentupiimää. Onneksi osa noista tarinoista on kirjoitettu talteen, niitä on joskus hauska lueskella vaikka yhdessä nyt aikuisten lasten kanssa. Siitäkö lienee saanut alkunsa tyttären mielenkiinto kirjoittamiseen ja nykyisiin mediaopintoihin, tiedä häntä.
Mukavaa viikonloppua kaikillle, palaan kuvioihin alkuviikosta. Ja silloin alkaakin pesuhuoneen ja saunan remontti/uudistus...
| Piristystä harmauteen |
| Onneksi tyttärellä on pienet jalat, nopea kutoa... |
torstai 6. helmikuuta 2014
hyväksi havaittu...
"A dog is prose, a cat is poem."
J.Burden
Tänään oli jännä päivä, minulla oli polvileikkauksen jälkeinen kontrolli. Vähän jännitti sillä polvi naksuu ja iho on tunnoton n. kämmenen kokoiselta alueelta, pelkäsin olenko sittenkään vielä työkykyinen. Nyt on huolet pois, kaikki oli oikein hyvin, naksuminen ja tunnottomuuskin kuuluvat asiaan. Tunnottomuus kuulemma häviää pikkuhiljaa, sekin olisi kyllä ollut kiva tietää jo aikaisemmin, olen turhaan pähkäillyt ja välillä yöunetkin menettänyt. Vuoden päästä menen taas ja silloin katsotaan toisen polven tilanne, joka myös näyttää aika huonolta. Mutta nyt olen iloisella mielellä ja kuin sen kunniaksi aurinkokin on tänään näyttäytynyt ja ilma on ollut melkein keväinen!!
Intoa lähikuvassa: karvaiset anturat ja suu hiukan raollaan syvässä unessa.
Nemon profiili
Lukuvuorossa
Anne Enright, Unohdettu valssi, Otava 2012, lainakirja
J.Burden
Tänään oli jännä päivä, minulla oli polvileikkauksen jälkeinen kontrolli. Vähän jännitti sillä polvi naksuu ja iho on tunnoton n. kämmenen kokoiselta alueelta, pelkäsin olenko sittenkään vielä työkykyinen. Nyt on huolet pois, kaikki oli oikein hyvin, naksuminen ja tunnottomuuskin kuuluvat asiaan. Tunnottomuus kuulemma häviää pikkuhiljaa, sekin olisi kyllä ollut kiva tietää jo aikaisemmin, olen turhaan pähkäillyt ja välillä yöunetkin menettänyt. Vuoden päästä menen taas ja silloin katsotaan toisen polven tilanne, joka myös näyttää aika huonolta. Mutta nyt olen iloisella mielellä ja kuin sen kunniaksi aurinkokin on tänään näyttäytynyt ja ilma on ollut melkein keväinen!!
Intoa lähikuvassa: karvaiset anturat ja suu hiukan raollaan syvässä unessa.
Nemon profiili
Lukuvuorossa
Anne Enright, Unohdettu valssi, Otava 2012, lainakirja
tiistai 4. helmikuuta 2014
kuvien kertomaa...
"Kissa puhuu toiselle kissalle niin kuin me hyräilemme ääniraudalle:"
Leonard Michaels
Tänään houkuttelin molemmat kissat kanssani pihalle:
Leonard Michaels
Tänään houkuttelin molemmat kissat kanssani pihalle:
| Into: Ihan kuin täällä olisi ollut joku vieras kissa... |
| Nemo: Mitä ei kai! Pitääkö mennä karkuun.... |
| Into: Odota vähän, mä ensin tarkkailen onko täällä jotain vaaraa... |
| Nemo: Päästä mut tonne ylös tur...eikun siis mä tarkkailen sieltä! |
| Nemo: Oo sä vaan siellä alhaalla, mä sanon sitte jos iso Ilves- kissa tulee.... |
| Nemo: Ei näy, mut vähän kyl pelottaa.... |
| Into: Joo ei näy, nyt, mut voitasko mamma kuitenkin mennä sisälle... |
maanantai 3. helmikuuta 2014
kaikenlaista...
"Kun koira loikkaa sängyllesi, se johtuu siitä, että se rakastaa sinua.
Kun kissa loikkaa sängyllesi, se johtuu siitä, että se rakastaa sänkyäsi."
Alisha Everet
Tässä taannoin kirjoittelin pienen lipaston etsinnästä kirpputoreilta, no kuinkas sitten kävikään,
kun sopivaa ei osunut kohdalle päädyimme uuden ostoon, ja pienestä tulikin suuri, siis tosi iso. Ja tietenkin se oli itse koottava...perjantai illan kasailin laatikoita käsipelillä, vaikka poika huomauttikin että ruuvinvääntimellä tuollaiset hommat tehdään. Minähän sisupussina kämmen melkein rakoilla kokosin kaikki seitsemän laatikkoa tavallisella ruuvarilla, joka sekin kuulemma oli liian pieni. Rungon kokoamisen jätin suosiolla sunnuntaille kun mieskin olisi kotona, ajattelin että yhteistyössä saamme sen joutuisasti kasaan. Koin kuitenkin iloisen yllätyksen kun tulin kampaajalta (kampaajani opiskelee viikot uutta ammattia ja tekee viikonlopun kerran kuussa hiushommia, siksi siis sunnuntaikampaaja-aika), runko oli jo koottu! Siitä tuli ihana, vähän iso pikkuruiseen makuuhuoneeseemme, mutta elän toivossa että jossain vaiheessa saamme taas koko yläkerran käyttöömme ja silloin tuolle ihanuudelle on tilaa yllinkyllin.
Sain luettua Shirley Conranin kirjan Pitsiä. Tästä kirjasta tehty televisiosarja esitettiin joskus 80-luvulla, jos joku muistaa. Kirja on estoton romaani neljän tytön kehityksestä, ystävyydestä, etsinnästä, seurapiireistä Lontoossa, New Yorkissa, Kairossa ja Pariisissa.
Luin myös Jari Tervon "kirjasen" Jarrusukka, kirjasen siksi että siinä oli vain vähän yli sata sivua. Tervo kirjoitti tämän kirjan viime vuonna Kirjan ja ruusun päivän kirjaksi jota jaettiin silloin kirjaostosten kylkiäisenä. Mukava pikku välipala vauvamaailmasta tervomaiseen tyyliin.
Katsoin perjantaina päivällä myös elokuvan, jolla on täsmälleen sama suomennettu nimi kuin leffalla jonka katsoin jokin aika sitten; Rakastaa, ei rakasta. Tämä on ranskalainen kuva, jonka pääosassa on Audrey Tatou. Tatoun elokuvat ovat yleensä olleet ns. hyvänmielen leffoja, mutta tämä poikkesi siitä kategoriasta. Elokuva on kyllä ehdottomasti hyvä, loistava kertomus siitä kuinka pieni viaton ele voi jonkun mielessä kasvaa joksikin ihan muuksi ja kaunis rakkauskertomus muuttua psykologiseksi draamaksi. Kannatti ehdottomasti katsoa.
Lukuvuorossa seuraavaksi:
Cecelia Ahern, Tapaaminen elämän kanssa, Gummerus 2012
Kun kissa loikkaa sängyllesi, se johtuu siitä, että se rakastaa sänkyäsi."
Alisha Everet
Tässä taannoin kirjoittelin pienen lipaston etsinnästä kirpputoreilta, no kuinkas sitten kävikään,
kun sopivaa ei osunut kohdalle päädyimme uuden ostoon, ja pienestä tulikin suuri, siis tosi iso. Ja tietenkin se oli itse koottava...perjantai illan kasailin laatikoita käsipelillä, vaikka poika huomauttikin että ruuvinvääntimellä tuollaiset hommat tehdään. Minähän sisupussina kämmen melkein rakoilla kokosin kaikki seitsemän laatikkoa tavallisella ruuvarilla, joka sekin kuulemma oli liian pieni. Rungon kokoamisen jätin suosiolla sunnuntaille kun mieskin olisi kotona, ajattelin että yhteistyössä saamme sen joutuisasti kasaan. Koin kuitenkin iloisen yllätyksen kun tulin kampaajalta (kampaajani opiskelee viikot uutta ammattia ja tekee viikonlopun kerran kuussa hiushommia, siksi siis sunnuntaikampaaja-aika), runko oli jo koottu! Siitä tuli ihana, vähän iso pikkuruiseen makuuhuoneeseemme, mutta elän toivossa että jossain vaiheessa saamme taas koko yläkerran käyttöömme ja silloin tuolle ihanuudelle on tilaa yllinkyllin.
Sain luettua Shirley Conranin kirjan Pitsiä. Tästä kirjasta tehty televisiosarja esitettiin joskus 80-luvulla, jos joku muistaa. Kirja on estoton romaani neljän tytön kehityksestä, ystävyydestä, etsinnästä, seurapiireistä Lontoossa, New Yorkissa, Kairossa ja Pariisissa.
Luin myös Jari Tervon "kirjasen" Jarrusukka, kirjasen siksi että siinä oli vain vähän yli sata sivua. Tervo kirjoitti tämän kirjan viime vuonna Kirjan ja ruusun päivän kirjaksi jota jaettiin silloin kirjaostosten kylkiäisenä. Mukava pikku välipala vauvamaailmasta tervomaiseen tyyliin.
Katsoin perjantaina päivällä myös elokuvan, jolla on täsmälleen sama suomennettu nimi kuin leffalla jonka katsoin jokin aika sitten; Rakastaa, ei rakasta. Tämä on ranskalainen kuva, jonka pääosassa on Audrey Tatou. Tatoun elokuvat ovat yleensä olleet ns. hyvänmielen leffoja, mutta tämä poikkesi siitä kategoriasta. Elokuva on kyllä ehdottomasti hyvä, loistava kertomus siitä kuinka pieni viaton ele voi jonkun mielessä kasvaa joksikin ihan muuksi ja kaunis rakkauskertomus muuttua psykologiseksi draamaksi. Kannatti ehdottomasti katsoa.
Lukuvuorossa seuraavaksi:
Cecelia Ahern, Tapaaminen elämän kanssa, Gummerus 2012
| Uuden lipaston kulmalla värikkäät lasiesineet pääsevät oikeuksiinsa |
| Nemo kuuntelee tarkkana naapurin kalkkunoiden pulinaa |
lauantai 1. helmikuuta 2014
haaste...
"Kuilun yltä pimeältä töyräältä katsovat kuun ja pienen kissan silmät."
Tyyne Saastamoinen
Sain haasteen Muistikirja-blogista, haasteen tarkoitus on etsiä blogeja joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa.
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)
Ajattelin jatkaa samaa linjaa Muistikirjan kanssa ja yhdistää kysymykset 1 ja 2, eli vastaamalla kysymyksiin kerron samalla itsestäni. Haastan myös vain kaksi bloggaajaa, mutta muutkin saavat haasten ja kysymykset ottaa käyttöön.
Muistikirjan kysymykset:
1. Lumityöt vai ruohonleikkuu? Ruohonleikkuu
2. Televisio vai kirja? Kirja
3. Aamu vai ilta? Ilta
4. Imurointi vai pölyjen pyyhintä? Imurointi
5. Suolainen vai makea? Suolainen
6. Kävely vai pyöräily? Kävely
7. Mansikka vai mustikka? Mansikka
8. Korkeat paikat vai maankamara? Maankamara
9. Vesi vai maa? Maa
10. Mikä sinusta tulee isona? Tämä onkin vaikeampi, iloisesti vanheneva matkailija, kissamamma...
11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi? Lukea iltapäivälehteä ja tehdä ristikoita
Minä haluaisin esittää seuraavat kysymykset Kahden naisen loukussa- ja Millainen elämä- blogeille:
1. Kaupunki vai maaseutu?
2. Ruusut vai valkovuokot?
3. Sisä- vai ulkopuuhat?
4. Teatteri vai taidenäyttely?
5. Sauna vai kylpy?
6. Aurinko vai varjo?
7. Suklaa vai salmiakki?
8. Peruna vai pasta?
9. Meri vai järvi?
10. Unelmasi?
11. Mitä teet yleensä lauantai-iltaisin?
Kiitos haasteesta Muistikirja, pikku aivojumppa ennen ristikoita oli ihan paikallaan.
Tyyne Saastamoinen
Sain haasteen Muistikirja-blogista, haasteen tarkoitus on etsiä blogeja joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa.
1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)
Ajattelin jatkaa samaa linjaa Muistikirjan kanssa ja yhdistää kysymykset 1 ja 2, eli vastaamalla kysymyksiin kerron samalla itsestäni. Haastan myös vain kaksi bloggaajaa, mutta muutkin saavat haasten ja kysymykset ottaa käyttöön.
Muistikirjan kysymykset:
1. Lumityöt vai ruohonleikkuu? Ruohonleikkuu
2. Televisio vai kirja? Kirja
3. Aamu vai ilta? Ilta
4. Imurointi vai pölyjen pyyhintä? Imurointi
5. Suolainen vai makea? Suolainen
6. Kävely vai pyöräily? Kävely
7. Mansikka vai mustikka? Mansikka
8. Korkeat paikat vai maankamara? Maankamara
9. Vesi vai maa? Maa
10. Mikä sinusta tulee isona? Tämä onkin vaikeampi, iloisesti vanheneva matkailija, kissamamma...
11. Mitä ajattelit tehdä seuraavaksi? Lukea iltapäivälehteä ja tehdä ristikoita
Minä haluaisin esittää seuraavat kysymykset Kahden naisen loukussa- ja Millainen elämä- blogeille:
1. Kaupunki vai maaseutu?
2. Ruusut vai valkovuokot?
3. Sisä- vai ulkopuuhat?
4. Teatteri vai taidenäyttely?
5. Sauna vai kylpy?
6. Aurinko vai varjo?
7. Suklaa vai salmiakki?
8. Peruna vai pasta?
9. Meri vai järvi?
10. Unelmasi?
11. Mitä teet yleensä lauantai-iltaisin?
Kiitos haasteesta Muistikirja, pikku aivojumppa ennen ristikoita oli ihan paikallaan.
| Into ottaa rennosti |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)