"Kissat ovat aina ikkunan tai oven väärällä puolella."
  tuntematon

Viime lauantain vietin vanhempieni luona Järvenpäässä, toisin sanoen äidin kanssa käytiin puutarhamyymälässä ja muutamassa muussakin "putiikissa". Kyllähän siinä muutama tunti vierähti... Ja sitten pääsin tietysti syömään äidin karjalanpaistia :). Tuo puutarhamyymälä onkin aikamoinen, vaikkei mitään ostaisikaan katseltavaa riittää. No, aina jotain pientä lähtee mukaan, äiti osti meille molemmille halloweenamaryllikset. Yleensähän niitä näkee joulun aikoihin, mutta näissä oli oranssit kiiltomuovit ruukun ympärillä ja koristeena haamuja, noitia ja kurpitsoita. Ja kissat sai tuliaisiksi vehnänorasta ruukussa ja ostin vielä jotain pientä jospa vaikka saisi inspistä omiin hommiin...
Sunnuntaina käytiin sitten laittamassa haudat talvikuntoon. Oli kolea aurinkoinen päivä ja hautausmaalla oli kaunista. Kuva onkin sankarihaudoilta jossa käyskenteli fasaanipariskunta tai taisi niitä olla useampikin.
Alkuviikko on ollut sateinen ja työntäyteinen. Väsyttää, mutta toisaalta hyvä fiilis. Kun on kädet täynnä hommia päivät menee sutjakasti ja tuntee antaneensa enemmän itsestään. Pikkuihmisten hymy ja  rutistus kaulalla on parasta ankeanakin päivänä.
Lukenut olen melkein urakalla ja se senkun jatkuu,sillä hulluuttani kävin toissa viikolla kirjastossa mukanani lista kirjoista jotka haluaisin lukea. Ne siis varattiin ja viime viikolla alkoi tulla tekstiviesteja että "kirja olisi haettavissa". Eilen sitten hain viisi kirjaa ja viisi jäi vielä saamatta...No, jos ei nukuta on ainakin luettavaa!

  

"Ihmiset haluaisivat olla kaloja tai lintuja, käärmeet haluaisivat mieluummin siivet ja koirat olisivat leijonia. Mutta kissat haluavat vain olla kissoja, ja jokainen kissa on aito kissa viiksistä häntään asti."
Pablo Neruda

Sunnuntaina käytiin sitten katsomassa uusin Vares. Ei kyllä oikein kolahtanut, mutta ehkä niitä vaan on nähty tarpeeksi. Kotiin ajellessa aurinko oli laskemassa ja taivaalla oli todella erilaisia ja erikoisia pilviä.
Viikko on mennyt aika haipakkaa, huomenna on jo perjantai! Piti siivoamani huomenna kun pääsen aamuvuoron jälkeen aikaisemmin kotiin, mutta enpä malttanut odottaa vaan pikasiivosin tänään ja sain lattialle uuden maton ja lämpöisen punaiset ihanat verhot ikkunoihin. Verhot eivät ole uudet, mutta tykkään niistä niin paljon että olen aina iloinen kun ne taas ovat esillä. Ja keväällä taas onnellisena laitan ne pois...

Tällainen pilven kiekura

Eikös olekin söpöt yhdessä, pöytä & matto.

"Kissat eivät yhtään kunnioita työtäni. Istahtavat sivulle jota olen kirjoittamassa."
Beatrix Beck

Niinhän kissat tekee; jos luen sanomalehteä niin takuulla tulevat tassuttelemaan sen päälle ja heittäytyvät siihen selälleen: Rapsuta minua!

Olen lukenut. Riika Alaharjan Maihinnousu kertoo pienestä perheestä ranskan rannikolla, suuren maihinnousun maisemissa. Perheen elämä muuttuu kertaheitolla kun 8-vuotiaalla tyttärellä todetaan akuutti leukemia. Jo aiemmin rakoillut avioliitto hajoaa kun mies paljastaa rakastuneensa työkaveriinsa. Nainen jatkaa työtään maihinnousunhistorian oppaana ja huolehtii samalla tyttärestään, avioliitostan ja oman asunnon hankkimisesta. Tykkäsin.
Tällä hetkellä luennan alla on Lisa Genovan Puolinainen, joka nimensä mukaisesti kertoo amerikkalaisen unelmaperheen uraohjus äidistä joka auto-onnettomuuden jälkeen ei tunnista vasenta puoltaan lainkaan. Vasen jalka, käsi, kasvot ym siis puuttuvat kokonaan, eikä vain niin että niitä ei tunne vaan hän ei myöskään näe niitä, näkö on rajoittunut. Aivot tietysti korjaavat havainnot niin ettei hän itse alkuun ymmärrä että jotain puuttuu; lukiessa hän näkee vain oikealla olevat sanat ja opettelee apuvälineiden avulla "löytämään" myös vasemman puolen. Kirja herätttää ajatuksen siitä kuinka pienessä hetkessä kaikki voi muuttua, millaisella tuurilla tässä mennään. Kirjailija Lisa Genova on neurotieden tohtori ja on aikaisemmin kirjoittanut mm alzhaimerin taudista. Mielenkiintoinen, odotan että pääsen loppuun ja saan tietää toipuuko Sarah, vai millaiseksi uusi elämä muodostuu.
Eilen käytiin lähikaupungissa koko porukalla syömässa, tai ei tytär ollut mukana. Hänellä on täyteen buukattu viikonloppu Turussa; lehtijutun kirjoittamista, runoiltaa, leffaa, iloista opiskelijaelämää. Mutta me muut siis ajelimme kauniissa syysauringossa parikymmentäkilometriä yhteen lähikaupungeistamme ja ensin poikkesimme huonekaluliikkeeseen. Sohvapöytä on uupunut elokuusta lähtien kun tytär lähti edellinen mukanaan Turkuun. Vaan nyt on uusi nätti pikkupöytä! Sen jälkeen kävimme meksikolaistyylisessä ravintelissa ahtamassa itsemme täyteen burgeria, quesadillaa, chickenpockettia ja paholaisen hilloa. Hyvää oli, mutta jostain syystä sain vatsani sekaisin ja roimat krampit jotka jatkuivat muutaman tunnin. Yhdistän sen kyllä syömisiini, koska vääntö alkoi jo kotimatkalla. Seuraavan kerran taidetaan mennä muualle...

Tässä tämä söpöliini nyt on. Seuraavaksi uusi matto, ja verhotkin pitäis vaihtaa...

Tänään ajateltiin mennä leffaan iltapuolessa, näillä näkymin leffa olisi Veskun ja Samuli Edelmanin Tie pohjoiseen tai Vares-pimeyden tango. Myös Puhdistus olisi nähtävien listalla, mutta ehkä ensiviikonloppuna.

"Kissat eivät lähde kävelylle mennäkseen jonnekin vaan suorittaakseen tutkimuksia."
Sidney Denham

Mies lätkämatsissa, poika juhlimassa vapautumistaan armeijan harmaista, kotona minä, kissat, takassa ja kynttilöissä tuli ja iso pino kirjaston kirjoja. Aika ihanata <3.

 

"Minua ei ihmetytä, että kissat tekevät jotain salaperäistä. Minua ihmetyttää, että ne käyttäytyvät normaalisti."
Gino Paoli

Viikonloppu tuli ja meni. Lapset tulivat ja menivät, toisiaan näkivät sunnuntai-iltana ohimennen moikaten. Sellaista tämä nykyään on...no, sotilaspoliisi kotiutuu tällä viikolla:Ohi on! Mahtaa olla outoa meille kaikille osapuolille kymmenen kuukauden jälkeen taas jokapäiväinen yhdessä asuminen, mutta mukavaa kun poika on suorittanut velvollisuutensa ja vieläpä tykännyt (ainakin pääosin) siitä.

Komia kuutamo oli viikonloppuna, sunnuntai-iltana näkyikin upeasti kun ilma oli selkeä. Nukkuminen on ollut taas vähän sitä ja tätä, mutta kuutamo selittää paljon...

Lauantaina leivoin sämpylöitä piiitkästä aikaa ja iltapäivällä sain kotiikuljetettuna ystävän leipomaa ihanaa saaristolaislimppua, ja ihan yllätyksenä! Kyllä tuli hyvä mieli ja maistui taivaaliselta. Onneksi saan syödä sen yksin, koska puolisko ei tykkää makeasta limpusta ;).

 

"Useimmat kissat haluavat ulkona ollesaan sisään ja päinvastoin, ja vielä samanaikaisesti."
Louis J. Camuti

Joopa joo, tota sisään ulos rumbaa leikitään meilläkin lähes joka yö. Toisesta ovesta sisään ja suoraan toiselle ovelle:haluankin ulos! Ja niin viksuja kun ne on olevinaan....

Niin se meni taas tämäkin viikko ja ollaan viikkoa lähempänä joulua. No en oikeesti ole vielä joulua juurikaan ajatellut, paitsi tilannut pari joululehteä ja ostanut suolasieniä jotta saan sienisalaattia jouluna, mutta kyllähän se sieltä taas tulossa on. Ja viikot tosiaan menee hurjan nopeasti!
Tänä viikonloppuna meillä onkin vipinää, sillä molemmat lapset tulee kotiin. Ihanaa, koko kopla kasassa pitkästä aikaa. Ja mamman täytyy tietty hemmotella kunnon kotiruuilla ja leipomuksilla, onneksi ilma on sellainen että huvittaa moisiin puuhiin ryhtyä. Kuin sen kunniaksi aurinko pilkistää juuri nyt pilvien takaa ja maasto on kullan keltainen!

 

"Paratiisiin tahdon vain jos kissani tulevat mukaan."
tuntematon

Syksy on täällä, ei sitä enää voi välttää. 
Viime viikolla kun olin oloneuvoksena kotona, katselin muutaman mukavan harmittoman leffan. Yksi niistä oli "Espanjalainen kimppakämppä". Se kertoo eripuolilta eurooppaa Barcelonaan opiskelijavaihtoon tulleista nuorista, jotka sattumalta asettuvat samaan kämppään asumaan. Värikäs tarina nuoruden vapaudesta, estottomuudesta ja erilaisten kulttuurien törmäyksistä. Tykkään tästä elokuvasta, ehkä haikailen omaa nuoruuttani ja sitä etten ollut tarpeeksi rohkea tehdäkseni tällaisia ratkaisuja. Mutta hassu yhteensattuma oli, että perjantaina huomasin yleteemalta tulevan tämän elokuvan jatko-osan: "Nuoruuden huuma". Pakkohan se oli katsoa, ei kyllä yltänyt ekan osan lentoon , mutta tutut henkilöt aikuistuneina ja vakavoituneina saivat kuitenkin sinnittelemään lopuun asti.
Luin myös viime viikolla ehkä tavallista enemmän ja kun en päässyt kirjastoon, aloin lukea omasta hyllystä jo aiemmin luettua Joanne Harrisin kirjaa "Suolaista hiekkaa". Se kertoo pienestä saaresta Ranskan rannikolla, sen kahden kylän ristiriidoista ja "omituisista" asukkaista. Ja kodin tärkeydestä, oli se sitten millainen tahansa. Joanne harris on kirjoittanut muitakin hyviä romaaneja, niistä kuuluisin lienee "Pieni suklaapuoti". Muita luettavaksi suositeltavia ovat "Kesäviiniä" ja Appelsiinin tuoksu".

Tässä vielä muutma kuva Viron retkeltä.