Kesä...

Kesä on täällä!

Pelkäsin että tämä pioni ehtii kukkia matkan aikana, mutta ehdinpäs!

Nemo nauttii auringosta ja kesästä ♥

Meille on viikonlopun aikana ilmestynyt miesväen toimesta näin komea terassin jatko

Äidin ja isän pihalla Järvenpäässä pionit kukkivat jo näin komeasti

Myös juhannusruusut kukkivat siellä jo täysin,meillä vasta nuppusia

Myös päivänliljat aloittelivat kukkimistaan

Kesäinen asetelma uuden terassin kulmalla

Vähän kovempi katti ja pehmoinen Into kesätunnlmissa ♥

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

Kalimera...

Terveiset Kreetalta! Matka on ohitse, mutta ajatukset viipyilevät vielä meressä, vuorissa, tuoksuissa ja kaikissa mukavissa lomamuistoissa.
Säät olivat vaihtelevat; aurinkoa, pilviä ja vähän sadettakin, mutta ennen kaikkea lämmintä , niin fyysisesti kuin tunnelmaltaan. Kreetalla puhalsi mennä viikolla sirokkotuuli Afrikasta joka toi mukanaan punaista Saharan hiekkapölyä ja sai meren pauhaamaan voimalla. Olen aina pitänyt itseäni enemmän järvi-ihmisena, mutta aaltojen pauhu ja liike ovat lumoavat kaikessa voimassaan.
Pilviset päivät olivat myös omiaan retkille ja niimpä vuokrasimme auton ja lähdimme ajelemaan. Tuosta päivästä tulikin kohokohta koko viikolle, näimme mahtavan upeita rantoja ja vuoristomaisemia, puhumattkaan loputtomista oliivipuulehdoista. Kapeiden serpentiiniteiden ajelu oli jännää puuhaa, vaikka kartturin paikalla istuinkin. Paikoin tie oli niin kapea ettei kaksi autoa olisi mahtunut rinnan, onneksi oli levennyksiä eikä pahimmissa paikoissa tullut ketään vastaan. Ja pitkälti vastaantulijatkin olivat turisteja jotka ajelivat yhtä varovasti kuin mekin, toisin kuin paikalliset papparaiset lava-autoillaan, lastinaan milloin lampaita, milloin heinäpaaleja. Siinä sitten samalla yritettiin vielä katsella maisemia, mutta parasta oli aina pysähtyä ja antautua vain henkeäsalpaaville näyille. Ajon aikana näkyi välillä vuohia, jotka söivät jotain pystysuoralla vuorensinämällä ja jos jalka olisi lipsahtanut olisi tuo oiva kiipeilijä pudonnut suoraan autotielle.
Kreetasta riittää varmasti juttua useampaankin postaukseen, mutta kyllä minä taas muistan miksi haluan aina uudelleen Kreikkaan, tämä reissu kun taisi olla jo yhdestoista kyseiseen maahan ♥. Onneksi siellä riittää paikkoja ja nähtävää.

Kotiintulo on myös aina mukavaa ja varsinkin nyt onni potkaisi kun täälläkin on ihanan kesäistä ja lämmintä, toisin kuin silloin kun matkaan lähdettiin.
Kotipihassa kaikki rehottaa, myös nurmikko ja ruukkukukat olivat hieman vettä vailla, talkkari ei ollut huomannut kastella vaikka muuten kaikki olikin kunnossa. Into tuli heti vastaanottamaan kun ajettiin pihaan, eikä tällä kertaa osoittanut edes mieltään poissaolon vuoksi. Nemo olikin hiukan erikannalla, käänsi vain selkänsä kun yritin leperrellä. Mutta nyt aamulla Nemokin jo puski ja puski ja taisipa vähän kuolatakin. Into makoili jo illalla sylissäni nautiskellen läheisyydestä ja yöllä tuli päälleni nukkumaan, mistä sitten valui viereen ja siinä sitten nukuttiin kylki kyljessä, varmasti molemmat yhtä tyytyväisinä.
Arki alkaa taas, mutta mikäs sen parempaa!

Loppukiri kylmässä...

Tänään on kannettu matkalaukut varastosta sisälle, pesty viimeiset mukaanotettavat vaatteet ja ajatukset ovat alkaneet pyöriä pakattavissa asioissa...Loma on siis jo ovella! Vielä huominen työpäivä ja seuraavana aamuna(yönä) onkin melkoisen aikainen herätys, lento starttaa nimittäin jo kello 5.50. Eli huominen ilta on luultavasti aikamoista hulabaloota. Ja nukkumaan pitäisi päästä ajoissa, vaikka yleensä on kyllä niin että silloin ei nukuta kun pitäisi nukkua.
Yritin tehdä lähtöselvitystä netissä, mutta jostain syystä Finnairin järjestelmä ei hyväksynyt sukunimeäni. Täytyy huomenna soitella matkatoimistoon, eiköhän asia järjesty, en haluaisi jäädä rannalle ruikuttamaan.
Kissoille alkaa pikkuhiljaa valjeta että jotain on tekeillä. Into on pyörinyt tavallista enemmän jaloissani kehräten ja maannut sylissä, kuin varastoon. Minuakin vähän kauhistuttaa, sillä ikävöin kissoja paljon reisussa ollessani, vaikka tiedänkin että ovat oman ihmisen  hyvässä hoidossa omassa kodissa. Mutta kun ne on kuitenkin mamman poikia...
Eilen poistin Intolta kaksi punkkia samalla kerralla ja sen jälkeen tulikin asiaa apteekkiin ostamaan punkkikarkoiteliuosta. Ja nyt pitäisi punkkien olla pois päiväjärjestyksestä seuraavat neljä viikkoa, toivottavasti toimii.
Bloggaukseen tulee siis viikon mittainen tauko, mutta palaan "aalloille" kotiuduttuani.
Toivottavasti lämpötilat lähtevät taas nousuun täälläkin, matkakohteessa näyttäisi olevan lämpöä 25-30 astetta, eli juuri sopivaa lomailuun! Nauttikaahan suomen suvesta, näkyillään!

Tutkimusmatkailija Nemo ♥

Vähän muitakin kissoja ;)

Into lemmikkien keskellä ♥

Kullerot on kauneimmillaan.

Rukola iti kolmessa päivässä. Nyt peittelin ne harsolla kylmyyden vuoksi.

Suloinen haaste...

Into ja Nemo saivat haasteen Naukulan pikkuprinssiltä Sulolta ja tässä ovat poikien vastaukset.

1.Mikä on hyvä piilo? Piiloja on hei Sulo tosi paljon, mut parhaita on kaapit, laatikot,siis mitkä tahansa laatikot, kirjotuspöydänlaatikot, pahvilaatikot ja mitä pienempi sitä parempi. Saunan lauteitten alla on kans hyvä jemma, Mut Sulo älä koskaan mee pesukoneeseen, siis ei koskaan!
Ulkona on kans paljon hyviä piiloja, mut ne onki isojen poikien juttuja.

2. Missä kärpäset asuu? Nyt kyl pistit ipana pahan, toi on aika hankala kysymys ja kyl meki pieninä paljon sitä mietittiin ja jahdattiin niitä et oltais nähty mihin ne menee, mut sit me pääteltiin et niil on kato jossain piilossa sellanen pesä, vähän ku amppareil, ai mut et sä taida tietää viel amppareist mitää.. No anyway, niil on siis pesä jemmassa ja siel ne piileskelee ja sit tulee ärsyttään meitä ja meijän ihmisii ja käveleen ruuassa ja kaikkee inhottavaa. Ja sit ne nukkuu varmaan talviunta ku ei niit ikinä näy talvella.  Ja hei sit yks juttu viel, älä syö niitä vaik saisitki kiinni, ne maistuu meinaan pahalta, siis tosi pahalta.

3. Miks ihminen nukkuu aina samassa paikassa? Toiki on aika kinkkinen kysymys, sä oot hei aika terävä tenava. Meijän mielestä ihmiset on vaan niin laiskoja ettei ne viitti vaihtaa paikkaa ja ettii mukavaa paikkaa just tänään, ne vaan tyytyy siihen mitä ne sanoo sängyks. Vaik on se kyl meijänki mielestä aika mukava paikka...

4. Koska on ihmisten aikaisin? Hyvä kysymys! Se on aina sillon kun niitä nukuttaa ja meitä ei!

5. Mitä sä teet mieluiten? No meil on kyl aika erilaiset mieltymykset. Mä, siis Into, otan mielelläni  rennosti, makoilen ja odotan rapsutuksia ja oon ihmisten kans esim. sohvalla, enkä muuten juokse ku ihan pakon edessä. Ja sit mä, siis Nemo, mä en jaksa olla kauan paikallani niinku toi sohvaperuna Into, vaan mä haluun äksöniä! Toimintaa, hiirijahti on mun mielestä tosi kivaa, mut siihen sä et kyl vielä pysty ja sit mä seikkailen täs kodin lähistöllä, mä leikin et mä oon leijona ja mä jahtaan kaikkii pikku öttiäisiä. Ja sit mä tykkään tosi paljon touhuta pihalla ku mamma tekee siel jotain.

Inton ja Nemon kysymykset: Tykkäätkö makoilla auringossa? Käytkö matkoilla ihmistesi kanssa?
Mihin terotat kynnet kun ihmiset ei oo näkemässä? Lipasetko koskaan salaa ihmisen ruokaa?
Mikä omassa/omissa ihmisessä on parasta?
Ja näihin kysymyksiin me haluttais vastaukset Sulolta ja Robertilta ja KissaKaramellilta ja NeitiCassiselta.

Tänään paikallisella puutarhalla vietettiin 30-vuotisjuhlia. Poikkesin siellä kakulla ja kaffeella ja ilokseni tapasin blogituttavani Cherin. Olemme aikaisemmin tavanneet muissa yhteyksissä täällä yhteisellä kotipaikkakunnallamme, mutta nyt nyt Autuasolo ja Käpälämäki kohtasivat kasvotusten ja se oli hauskaa.

Oi ihana toukokuu...

Vanhan, hauskan ja sympaattisen televisiosarjan nimi on niin totta! Muistattehan tuon englantilaissarjan "Darling Buds of May" ja sen rönsyilevän ja omaleimaisen Larkinin perheen.
Tuon tv-sarjan tekoaikaan Catherine Zeta-Jones oli vielä lähes tuntematon näyttelijäkaunotar, mutta mieleen jäivät vahvimmin ihanat Ma ja Pa Larkin (Pam Ferris ja David Jason). Toukokuu on aina ollut lempikuukauteni; jokakeväinen kasvun ihme, omenapuiden kukinta, ihana viherrys ja käen kukkuminen, puhumattakaan muiden lintujen upeasta konsertoinnista ♥.
Kun nyt television tarjonta tuli puheeksi, olen ihastunut tv2:n sarjaan Sohvasurffaajat. Siinä kaksi nuorta naista, Lotta ja Pia reissaavat maasta toiseen ja yöpyvät ventovieraiden ihmisten sohvilla. Ihailen heidän rohkeuttaan ja nautin niistä upeista kokemuksista joita he saavat tutustuessaan paikallisiin ihmisiin ja koteihin. 
Tänään teimme töissä kevätretken. Retkeilimme ihan vaan omalla paikkakunnalla, mutta matkat pikkubusseilla, retkieväät makkaranpaistoineen ja virikkeellinen, erlainen ympäristö olivat niin lasten kuin aikuisten mieleen. Ja sää oli oikein mukava, ei liian kuuma, mutta mukavan lämmin, muutama sadepisara ei haitannut ja ympäristö tyynine järvimaisemineen oli kesäisen kaunis. Meillä oli kerrassaan mukava retki ja iltapäivän vähän rankempi sade ei vienyt hyvää mieltä vaan lapset löysivät siitäkin iloa; lätäköissä hyppiminen on ihan mahtavan hauskaa!

                       Sateen jälkeen...

                    Nemo ulkoilee ja Into saunoo....

Lukuvuorossa:
Ritva Sarkola, Katkerat muistot, Myllylahti Oy 2013, kirjastosta

Paistaa, paistaa...

Riippukeinukausi on alkanut! 
Eilen sain loppujen lopuksi terassin siivottua talven jäljiltä kaikesta "kamasta" ja kevään pölyista. Tänään kävimme ostamassa sinne jo jonkin aikaa himoitsemani kalusteet, "kevyet" metalliset, juuri sopivat iltapäiväkaffeille tai lämpimänä kesäiltana viinilasillisen kanssa istuskeluun. Ja tietenkin myös riippumatto laitettiin viimein paikoilleen, kun ilmatkin lopulta sallivat siinä köllöttelyn. Ehdin sen toki jo testaamaan, mikään ei ole mukavampaa kuin kirjan kanssa riippukeinussa kevyesti keinahdellen nautiskella kesän lämmöstä. Parhaimmat päiväunet siinä myöskin saa nukuttua... Ennen riippumaton testeusta käytin ahkerasti klapikonetta ja sen jälkeen makoilu maistui makealle käen kukkuessa.
Nyt kun ilma lämpeni, kissat ovat siirtyneet kesäaikaan. Ulkoillaan siis ympärivuorokauden ja kotona käydään vain tarkistamassa ruokakupin sisältö. Tai Nemo lähinnä näin toimii, Into viihtyy kyllä kotona näin kesän lämpimilläkin. Ja kyllä ne molemmat onneksi usein käyvät näyttäytymässä, eilen tosin olin jo huolestua kun Nemo lähti retkilleen aamuyöstä ja tuli seuraavan kerran kotiin illalla kahdeksan maissa. Jouduin jo nieleskelemään paniikkia ja annoin aikaa aamuun ennekuin päästän mielikuvitukseni irti kauhukuvitelmille mitä olisi voinut tapahtua, mutta Hän tuli kotiin ja mamma sai rauhan ♥. Ilmeisesti Into vaistosi hermoiluni ja pysyi kotosalla ja lähettyvilläni rauhoitellen minua ♥.

Makoilkoon mamma vaan riippumatossa, täällä on mukavampaa.

Uudet kalusteet ♥

Tulppaanien kukinta on alkanut.

Näitä "alieneja" ehdin jo kaivata, mutta kotkansiipi vain nukkui pitkään.

Kukkuroittain...

Kukkia ja vähän kissojakin...

Erilaisia narsisseja,

esikoita,

pikkusydänkin jo aloittelee,

Nemokin tarkastelee penkkejä,

kevätlinnunherne mäen rinteessä,

ja Nemo tarkkana joka suuntaan.

Kaunis syntymäkuukausi tämä toukokuu ♥


Lukuvuorossa:
Rake Tähtinen, Sidotut kohtalot, Myllylahti Oy 2013, kirjastosta