Jules Reynard
Tänään olen lähtenyt hitaasti käyntiin. Valvoskelin taas aamuyöstä ja niinpä sitten kun mies lähti töihin kahdeksan maissa, nukahdin uudellen ja heräsin kymmeneltä. Ja nukahdin taas herätäseni yhdeltätoista! Silloin lähes väkisin revin itseni irti puolihorteesta tähän hämärään päivään. Muuta hyvältä tuntuu nukkua kun nukuttaa...
Tämä toipilasaikani on tuonut monenlaisia muutoksia muidenkin elämään kuin minun. Mies on joutunut huolehtimaan monista kotitöistä jotka ovat aina automaattisesti kuuluneet minulle. Eipä tuo ole niistä valittanut, mutta ei se aina ihan helppoakaan ole ollut, molemmin puolin. On vaikea katsoa sivusta toisen tekevän omia tuttuja hommia hiukan eri tavalla ja pidätellä ettei sano mitään. Mutta hyvin hän on selvinnyt ja ollut jatkuvasti valmis auttamaan milloin missäkin.
Kissat ovat olleet varovaisen kiinnostuneita kyynärsauvoistani. Niitä on nuuskittu ja kun könkkään päästämään kolleja ulos tai sisään, kepit kierretään varoen. Nemo on jotenkin pitänyt enemmän hajurakoa, tosin ominaiseen itsenäiseen tapaansa. Into taas on mielestäni ottanut hoivaavan asenteen mammaan. Yöllä Into tulee päälleni kehräämään kun levottomana pyörin ja haen asentoa. Yhtenä yönä käänsin ja väänsin ja pari kertaa siirsin Inton päältä viereeni, mutta aina uudelleen tuo ihana otus kiipesi kylkeni päälle johon sitten loppujen lopuksi jäi, ja minä nukahdin. Into osaa myös varoa kipeää jalkaani, ennen se hyppäsi sänkyyn ja juoksi ylitseni, nyt tulee varovasti välistämme ja kiipeää kehräämään.
Valkovuokkojen aikaan
Voi Intoa, hän on viisas. Onko Nemo tyttökissa ...?
VastaaPoistaInto kun makoilee masusi päällä niin sen varmasti tuntee :)
Ei ole helppoa kun toinen tekee hommat vähän eri tavalla kuin itse ja lopputuloskin voi olla toisenlainen ;)
Itse opettelen täydellisyyden tavoittelijana hellittämistä...myös siinä miten mies tekee tai näkee asiat.
Itsellä on vähän helpompaa kun osaa antaa asioiden olla...vähemmän tiptop.
Ei se maailma kaadu vaikkei kaikki niin kiiltäisi ja olisi järjestyksessä. Kissoista voisi tässäkin ottaa mallia...tyyneys ja keskittyminen yhteen asiaan on hyvä juttu.
Minä lähden huomenna Aslak- viikolle..on länsi- Suomen ph.henkilöstölle. Kolmas jakso jo. Ja voi miten kissoja tulee niin ikävä :)
Ootko ollut aslakissa ?
Into on ihana, kuten myös Nemo, mutta aivan erilaisia he ovat. Kyllä Nemokin on poika, on vaan pieni ja siro (ainakin Intoon verrattuna ;). Olet oikeassa, täytyy antaa toiselle tilaa tehdä ne samat hommat omalla laillaan. En ole ollut aslakissa, mutta puhetta on ollut että voisin mennä. Minulla on ihan sama "vika" kun olen poissa kotoa, kauhea ikävä kissoja ja huoli niistä vaikka varmasti ovat hyvässä hoidossa. Mutt kun mamma ei ole kotona... Mukavaa viikkoa sinulle, koita nauttia ikävästä huolimatta.
PoistaNukkuminen on hyväksi ihmiselle! Kissatkin sen tietävät.
VastaaPoistaNäin on Mamma N :)
Poista