Hazel Nicholson
No niin, ensimmäinen päivä toipumista yksin. Viime postauksessa rehvastelin tekemisilläni, ei olisi pitänyt sillä illalla olinkin sitten aikas kipiä. Siispä sunnuntain vietin hissun kissun, lueskellen ja nauttien perheen palveluista ;). Luin eilen Virpi Hämeen-Anttilan uusimman Marionetit. Tykkään Hämeen-Anttilan rauhaisasta tyylistä, kertomuksista tavallistan ihmisten tavallisesta elämästä. Tämän kirjan perhe nyt ei ihan tavanomainen ole, nukketeatterin ja estraditaiteen maailmassa kun pyöritään. Mutta tykkäsin kyllä ja odotan taas seuraavaa.
Eiliseen mahtui paljon kaikenlaisa muutakin mukavaa. Mm tytättären leipomaa omenapiirakkaa ja kampaajani kävi leikkaamassa hiukseni kotona, ihanaa palvelua nykymaailmassa. Iltasella tytär lähti taas kohti Turkua ja vei mennessään matkalaukun, sillä hänen unelmiensa matkaan Islantiin on aikaa enää pari viikkoa. Alkuyöstä poika palasi pitkältä viikonloppureissultaan Varsovasta ja oli ilmiselvästi iloinen ja tyytyväinen matkan onnistumiseen.
Nyt toiset ovat siis töissä ja minä köllöttelen täällä kissojen kanssa, läppäri, puhelin, kirja ja ihanaa käsintehtyä appelsiinin makuista toipumissuklaata käden ulottuvilla. Mikäs tässä on ollessa!
 |
| Tinteille on auringonkukansiemenet maistuneet |
Ajattelinkin, että aika kova vauhti siellä tuntuu olevan! Ota nyt rauhallisesti :)
VastaaPoistaKaikki täytyy näköjään oppia kantapään kautta, mutta perille meni, mukavaa löhöillä täällä villashaalin alla. Kiitos huolenpidosta :))
Poista