mercredi

"Ei ole olemassa mitään suloisempaa, mitään mikä tuottaisi koskettaessa hienomman, herkemmän ja arvokkaamman tunteen kuin kissan turkki."
Guy de Maupassant

Kiirettä on pitänyt, nyt on hoidettu kaikki mitä pitikin ennen leikkausta. Jaa, ne kyynärkepit on hakematta, mutta ehtiihän tässä vielä...

Nyt olen saanut luettua Katherine Pancolin kilpikonnien hitaan valssin. Kirjan lukeminen kesti pitkään yksinkertaisesti siitä syystä että sivuja on 749 ja luin pääasiallisesti illalla nukkumaan mennessä ja usein alkoi uni painaa jo parin sivun jälkeen. Mutta kirja oli hyvä ja erikoinen, herkkä, raju, jännittävä ja romanttinenkin. Paljon eri-ikäisiä henkilöitä ja kahden suurkaupungin, Pariisin ja Lontoon, kuvaukset olivat myös mainio lisä tähän runsaaseen kirjaan. Taidanpa etsiä seuraavalla kirjasto käynnillä saman kirjailijan teoksen Krokotiilin keltaiset silmät.

Eilen olin puoliskon kanssa elokuvissa ihan extempore. Kävimme katsomassa Teemu Selänteen urasta ja elämästä kertovan Sel8nne. Yllättäen tykkäsin siitä, sillä lähdin leffaan vähän sillä fiiliksellä että "mennään nyt sitten kun sä kerran haluut tän nähdä". Tykkäsin kun se oli ihan täysiverinen dokumentti, siitä ei ollut yritetty vääntää mitään muuta ja rehellinenkin se oli yllättävinekin paljastuksineen. Kannatti mennä ja edullistakin se oli, sillä tiistaisin veikkauskortilla pääsee kaksi yhden hinnalla kotimaisten leffojen ( löytyy veikkauksen sivuilta mitä leffoja koskee) näytöksiin.

Tällä hetkellä olen yksin kotosalla kun aviomies on lätkämatsissa (yllätys yllätys) ja poika töissä. Nautin näistä illoista yksin kotona, kynttilät palaa,, sauna lämpiämässä pikkusuolainen piirakka otettu uunista, aah. Punaviiniäkin olisi, vois kai sitä lasillisen ottaa.