Kotipesässä

"Ero tyhjään taloon tulemisen ja kotiin tulon välillä on kissa."
tuntematon

Tänään.
Luin Outi Pakkasen kirjan Rakastaja ja tykkäsin niinkuin yleensä kaikista hänen kirjoistaan.
Ihailin keittiön uusia verhoja ja pöytäliinaa.
Pääsin ystävän kanssa yllätysvisiitille joulupuotiin.
Maalasin lyhdyt valmiiksi, nyt odottelen että maali kuivuu ja saan ne sisälle.
Nautin rauhallisesta hämärästä päivästä.
Jouluun on kuusi viikkoa.

Valohoitoa

"Kissat tietävät miten saa ruokaa tekemättä työtä, suojaa ilman vankeutta ja rakkautta ilman rangaistuksia."
Walter L. George

Vaikka viikonlopun sää oli harmaa, se oli kuitenkin mukava ja toimelias. Tänään  saa taas nauttia auringosta ja pirteästä pikku pakkasestakin, aah.
Lauantai-illan naisten pippalot oli ihan nappi juttu: ihon hoitoa, kestovärjäyksiä, mahtavaa ruokaa ja vähän viiniä. Puhumattakaan seurasta, vaikka suurin osa porukasta oli minulle ennestään tuntemattomia, tultiin mukavasti juttuun ja oli hauskaa. Ja kotiinkin toin tuliaisia, uuden kauniin lyhdyn josta laitan kuvan myöhemmin.
Eilinen, isänpäivä, aloitettiin kotona voileipä- ja mutakakulla ja jatkettiin minun vanhempieni luona täytekakulla. Ja vaikka isejä lahjottiinkin, minäkin sain lahjan äidiltäni, upo uuden Kotilieden joulukirjan. Siitä innostuneena kaivoin kotiin tultuamme esille muutkin joulukirjani, niitä olen nyt selaillut ja pian kai alan kirjoittaa ylös mitä meillä tänä jouluna maistellaan...
Kun en ole päässyt kirjastoon viikkoon, kaivoin lauantaina omasta kirjahyllystä luettavaa ja onneksi käteen osui Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintola. En muistanutkaan kuinka hyvä se on, löytyy niitä helmiä ihan omasta kirjahyllystäkin, tai tietystikin juuri sieltä. Tänään on kyllä päästävä kirjastoon sillä jo kolme varausta odottaa noutoa.
Äsken spreijasin terassilla talolyhtyjäni uuteen uskoon, laitan ennen ja jälkeen kuvia myöhemmin. Minulla on jo jonkinlainen visio jouluikkunasta keittiön erkkeriin...
Vielä yksi pieni, mutta ihana asia .Pojalla on tänään vapaapäivä ja hän laittoi ruokaa meille, oli todella mukavaa istua pöytään syömään yhdessä hyvää, toisen tekemää ruokaa :D.

Puuhastelua ja odottelua...

"Kissatko laiskoja? No,hyvä niille jos ovat. Kuka meistä ei olisi elätellyt haavetta, että saisi tehdä mitä haluaa, milloin ja miten haluaa ja miten paljon haluaa?"
Fernand Mery´

Nukuin taas aamusta melkein hävyttömän pitkään, mutta sattuneesta syystä ihan hyvällä omalla tunnolla. Olen kuitenkin saanut myös aikaiseksi jotain, joten balanssissa ollaan.
Uunissa nimittäin paistuu lasagne ja jääkaapissa on tekeytymässä voileipäkakku huomisaamulle, isänpäivän aamupalalle. Päällystän ja koristelen sen joko tänään illalla tai sitten vasta aamulla. 
Nyt odottelen ystävää iltapäiväteelle ja sitten lähdemme yhdessä toisen ystävän luokse, missä on tiedossa naistenilta hyvän ruuan, ehkä juomankin (tiedä uskallanko mitään ottaa kun kuitenkin joudun noita lääkkeitä syömään...) ja kauneusvinkkien muodossa. Saunaankin pääsee ken haluaa, mutta itselle tällä hetkellä tärkeintä on päästä vähän "ihmisten ilmoille".
Luin Katja Kallion kirjan Säkenöivät hetket. Kirja kertoo kolmen sukupolven naisista Hangon kylpylämaisemissa ja vähän muuallakin 1900-luvun alkupuolella. Jos joku muistaa elokuvan Ihanat naiset rannalla, niin tässä kirjassa on samaa tunnelmaa.

Eiliset piparit odottaa syöjiä

Takan päällystän vakituiset kissat + välillä,varsinkin talvella, yksi elävä katti

Sateen jälkeen

"Kissan mielipide talon lämpimimmästä paikasta on lähes erehtymätön."
Aldous Leonard Huxley

Aamuyöstä kuuntelin sateen kohinaa, kyllä sitä tulikin, kotitie on valtavien lätäköiden vallassa. Tiedän sen siitä että tänään aamulla aikaisin mies lähti kuskaamaan minua fysioterapeutille saamaan ohjeita jumppailuun. Aikaisin, siis jo ennen kahdeksaa, koska nyt kotona ollessani olen nukkunut tuonne yhdeksään ja ylikin. Mutta uni on kyllä usein tullut vasta aamupuolella yötä, joten olen nauttinut siitä ettei ole kiirettä mihinkään. Oli mukava saada tietoa siitä missä mennään, olenko ns. "aikataulussa" toipumiseni suhteen ja miten pian mitäkin olisi tehtävissä. Sain kuulla että kaikki on ihan hyvin ja aikataulussa, ja hyviä jumppaohjeita vielä evääksi kotiin. Jäi hyvä mieli reissusta vaikka polvi vähän tykkäsikin huonoa kaikesta siitä vääntelystä ja vemputuksesta.
Tänään en siis jumppaa enempää, mutta ajattelin leipoa pipareita. Taikina on ollut pakkasessa odottamassa jo jokusen viikon, tosin olen sieltä vähän pihistänyt välillä makeannälkääni... Pipareiden paistamisesta leviää niin ihana tuoksu koko taloon ja sitten voinkin taas fiilistellä uuden joululehden parissa joka kauppareissulla jotenkin kärryihini eksyi.

Valoilmiö

"Kissa antaa sinun nukkua sängyssäsi, reunalla."
Jenny de Vries

Kylläpä tämän päiväinen auringon pilkahtelu teki hyvää! Toivottavasti myös kaikille muillekin.
Nautin tuosta harvinaisesta valoilmiöstä terassilla havuja leikkaillen, jospa vielä saisin aikaiseksi jokusen kranssin. Kun olen noita joululehtiä selaillut niin kummasti pyörivät mielessä kaikenlaiset jouluun liittyvät pikku puuhat...
Luin Vera Valan uusimman dekkarin: Kosto ikuisessa kaupungissa. Vala oli minulle uusi tuttavuus, mutta kirja on Arianna de Bellis sarjan toinen osa. Tässä kirjassa oli parasta tapahtumapaikka eli Rooma kaikkine komeuksineen.

Tuunasin vähän tätä kukkalaatikkoasetelmaa, eli lintumökki pois ja tilalle havuja ja jäkäläsydän. Kisu sai jäädä kurkkimaan havujen takaa.

Aaltoja ja niiden pohjia

"On ihmisiä, jotka muuttavat maailmaa joko voimalla tai mielipiteillä, mutta kissa  vaan nukkuu, ja maailma muuttuu hiljalleen vastaamaan sen mukavuusvaatimuksia."
Allen & Ivy Dodd

Tämä potilaana/toipilaana olo on välillä aika rankkaa. Mieliala menee kuin vuoristorataa, on vaikeaa kun joutuu pyytämään apua... menee omat hermot ja myös auttajan hermot ovat koetuksella. Ja välillä taas mennään niin aallonharjalla kunnes pudotus syviin syövereihin tulee äkkiä, huhhuh, enpä osannut tällaista etukäteen ajatella. Sekin tekee tilanteen vaikeaksi kun en oikeastaan ole kipeä, mutten kuitenkaan kykene kaikkeen mitä itse haluaisin. Autolla ajaminenkin olisi niiin hauskaa, mutta lauantaina koeistuin kuskin paikalle ja totesin ettei tällä polvella vielä ajelemaan lähdetä, hitsin hitsi olisi pitänyt ostaa automaattivaihteinen auto silloin elokuussa kun autoa vaihdettiin. No, se tästä valittamisesta, etiäpäin sano mummo lumessa.
Marraskuu on näyttänyt synkimmät puolensa heti alkuun, yksi kaveri sosiaalisessa mediassa jo harkitsi arkin rakentamista ja kieltämättä aurinko ja lämpö jossain kaukana olisi poikaa. Tytär on matkalla unemiensa saarelle Islantiin, siellä ei lämpöä ole muualla kuin kuumissa lähteissä, mutta takuulla erilaista kuin suomen Turussa. Toivon hänelle ihanaa antoisaa matkaa ja toivottavasti niitä valaitakin näkyy ja maahisia...
Hyötykasvikuivuri pöhöttää suppilovahveroita purkitettavaksi ja lisää odottaa terassilla. On mukavaa säilöä sieniä kun niistä meillä tykätään, vaikken tänä syksynä itse juuri olekaan metsään päässyt.
Kissat rötköttää sisällä nukkumassa öisen ulkoilun jälkeen, yöt ovat niin lämpimiä ja kaikenlaisia pikkuelukoita on liikkeellä (ainakin seinien ja lattian välistä rapinaa kuunnellen) että kollipojat viihtyvät hyvin ulkosalla ja aamulla sitten odottavat terassin penkillä sisään ja nukkumaan pääsyä. Mukavaa kun on mammalla seuraa.

Pyhää pullaa

Kissat kulkevat öisiä polkujaan, musta kissa kuun valaisemalla hangella, valkoinen kissa kynnöspellon mustalla pälvellä. Äkkiä ne ovat kadonneet salaisiin menoihinsa takapihoille, vajojen alle."
Sirkka Selja

Käpälämäessä on pyhäinpäivää vietetty viemällä kynttilät haudoille, ulkoilemalla (pientä käppäilyä pihamaalla), laittamalla hyvää ruokaa ja leipomalla pullaa! Nyt koko koti tuoksuu ihanasti kardemummalle ja kanelille. Ilta jatkuu samoissa merkeissä, eli rauhallista kotoilua.
Mukavaa iltaa myös kaikille ystävilleni!