keskellä viikkoa...

"Cats sleep fat and walk thin."
-Rosalie Moore-

Yöpakkaset ovat olleet yllättävän kovia, autonlasit jäässä aamuisin ja eilen lähitienoilla ukkostikin lumimyräkän myötä. Tänään aamupäivällä oli niin kirkas auringonpaiste että migreeniä uhkaa pukata aurinkolasien käytöstä huolimatta, ei kiva.
Kun tulin tänään töistä kotiin, menin sängylle pötköttelemään ja lukemaan päivän posteja. Into tuli tietenkin mukaan,  mamman päälle kehräämään. Kun nousin ylös jäi kollipoika vielä makoilemaan, mutta ilmeestä kyllä näki mitä mieltä Hän oli siitä että nukkuma-alusta haluaa nousta ylös....

Viikot tuntuvat menevän hurjan nopeasti, vastahan oli maanantai ja nyt työviikko on jo loppupuolella. Varmasti tämä johtuu pääosin siitä että töissä riittää vilskettä ja vilinää, joskus kaipaakin niitä hiljaisia päiviä, mutta ne menevät auttamattoman hitaasti, tuntuu kuin työpäivässäkin olisi tunteja tuplasti enemmän. Mieluummin siis kuitenkin niitä vauhdikkaita päiviä. Päivän pelastajana voi toimia monenlaiset asiat, yleensä ihanimmat palautteet saa lapsilta itseltään, kuten eräänä päivänä kun 5-vuotias poika oli lähdössä kotiin isänsä kanssa ja sanoi "Tykkään Päivistä niin että halkeen." Hyvällä mielellä lähdin silloin kotiin.  Tänään näin erään ex-hoitolapsen äidin joka tuli juoksujalkaa halaamaan. Oli kiva nähdä ja vaihtaa pikaiset kuulumiset. Työnteko on kyllä maistunut pitkän sairausloman jälkeen tosi hyvältä.
Mukavaa loppuviikkoa!