taas se tuli...

"Kissan häntä viuhtoo, kiemurtelee ja heiluu hitaasti. Se on pystyssä ja värisee. se pörhistyy ennen taistelua, näyttää kolmekin kertaa pöyheämmältä. Häntä liputtaa tunteita- rohkeutta, häpeää, iloa, pelkoa. Se voi muuttua sirpin teräväksi tai paimenen sauvaksi tai kepiksi tai töyhdöksi tai s-kirjaimeksi, ja se voi painua alas pelosta. Häntä on kissan runoutta ja proosaa. Kun kissa epäröi, sen häntä liikkuu ajatusten mukana. Se on oikukas joki ja savuvana. Se on lause, ajatusten aineellistuma. Se on ilmoitus, paljastus ja taiteellinen ele, kaunis jopa ilmaistessaan pitkästymistä."
-Leonard Michaels-

Perjantai ja viikonloppu, se tuli taas! Viikot menee hurjaa vauhtia ja kevättä kohti vauhti tuntuu vaan kiihtyvän.
Kun kirjoitin tuota Leonard Michaelsin kissa-ajatelmaa, mietin kuinka totta tuo kaikki onkaan. Kissan häntä on kyllä niin ilmeikäs, ei meillä ihmisillä ole sellaista ruumiinosaa jolla voisi noin selkeästi ilmaista itseään. Kissoilla on monta kadehdittavaa ominaisuutta, näin ihmisnäkökulmasta katsoen. Rennosti ottamisen taidosta olen yrittänyt ottaa mallia ja luulen siinä kohtalaisen hyvin onnistuneenikin, minulle ei esimerkiksi tuota ongelmia keskittyä hyvään kirjaan siivoamisen sijaan...
Kun tulin töistä tänään kissapojat Nemo ja Into tulivat ovella vastaan ja niin jäinkin sitten niiden kanssa hetkeksi ulos. Monia mielenkiintoisia hajuviestejä näytti olevan ilmaantunut pihan nurkille, niin tiivisti niitä tutkittiin.
Perjantain murkinaksi ajattelin tehdä tonnikalasalaatin, sauna kuuluu ehdottomasti perjantaihin ja viikonlopun alkuun (kuuluu se kyllä lauantai-iltaankin) ja ihana jouten olo ja tietoisuus siitä että aamulla voi nukkua piitkään eikä ole kiirettä minnekään.
Ihanaa perjantai-iltaa kaikille muillekin ♥

Sireenin silmut ovat jo aika muhkeita

                                 
                                                      Nemo ja Into tarkkoina pihalla

Posti toi näin ihanan naistenpäiväkortin tänään