taas ylläreitä....

"Tavallisia kissoja ei ole olemassa."
Colette


Eilen illalla Nemo kisuli tuli ulkoa ja pyöri sohvan luona jaloissani, nostin sen syliini jossa se yleensä seisoo hetken ja häipyy. Mutta eilen Nemo ensin istui syliini ja kun varovasti jatkoin rapsuttelua, kävi lopulta makaamaan siihen! Se on todella harvinaista, yhden käden sormissa on laskettavissa ne kerrat tämän lähes seitsemän vuoden aikana kun näin on käynyt, yritin olla liikkumatta etten vaan saisi sitä ryntäämään pois ja siinä se makoili pitkän tovin, melko jäykässä asennossa tosin. Toisin kuin Into jonka poika kantoi syliini jaloistaan pyörimästä, laittoi sen selälleen sylkkyyni ja siihen se jäi, tassut kohti taivasta, välillä jouduin vaan nostamaan kun alkoi valua lattiaa kohti. Sellaisia ihania sylipoikia mammalla oli eilen.
Tänään suunnittelin päiväni: käyn kaupassa, laitan sipulikeiton porisemaan, katselen minua miellyttävän kepeän elokuvan jonka eilen bongasin kirjastosta, nautin leivällä ja juustolla kuorrutetusta herkullisesta keitosta. Kävin kaupassa ihaillen kaunista luontoa matkan varrella, kuorin ja pilkoin kilon sipuleita ja muutaman valkosipulin kynnen, keitto alkoi porista, mutta sitten: jostain kuului veden kohinaa! Pesuhuoneen hanan juuresta suihkusi vettä, paniikissa ryntäsin sulkemaan päähanan ja soitin miehelleni. Hän soitti putkimiehelle, joka asuu lähistöllä ja sattui olemaan kotona ja tuli puolen tunnin sisällä. Onneksi hana oli vaan väsähtänyt ja päästään siis sen vaihdolla, eikä vettä ollut mennyt muualle kuin pesuhuoneen lattialle. Huh, vaan kyllä pelästyin, ehdin jo ajatella vesivahinkoa, vakuutusyhtiötä ja kaikkea hankalaa mitä se toisi tullessaan, mutta päästiin säikähdyksellä. Ja sipulikeitto oli suussasulavaa, nyt menen hetkeksi pötkölleen postin tuoman uuden Talo ja koti - lehden kanssa.